keskiviikko, 27. kesäkuu 2012

Osa oikeaa minua

 keskiviikko 15. syyskuuta 2010 01:56

En jaksa ymmärtää, miksi minun pitäis aina olla se vahvempi, se joka ei periksi anna. Minusta alkaa tuntumaan siltä, että tahtoisin saada luvan olla joskus heikko, tahtoisin rinnalleni jonkun sellaisen henkilön joka jaksaisi pitää minua pystyssä kun voimani ovat niin vähissä, että horjahdan. 
Mutta mulla on paha tapa, minkä takii en saisi edes nyt ns valittaa. Ennen alistuin kaikkeen, annoin muiden tanssia niskani päällä ja elin piilossa. Mutten enään tahdo alistua muiden pompoteltavaksi, en enään tahdo elää piilossa. Ihan oikeesti oon niin huono antaan periks, et mun on lähes tulkoon aina saatava haluamani ja kyllähän minä sen haluamani eteen teenkin töitä. Tuntuu vain etten enään kauan jaksa näin, en tahdo olla heikko, mutten jaksa enään kauan näinkään. 

Oon monta vuotta kuluttanut energiaani rähinöintiin. Oon koko ajan ollu sillä kannalla asioita ajattelemassa, että kaikki jotka tekee mulle vääryyttä saavat kärsiä.. mitä sekään hyödytti/hyödyttää. Sille en voi mitään että ajattelen perheeni hyvinvointia, että perheeni puolesta olen valmis tekemään mitä tahansa, seuratkoon siitä sitten linnatuomio tai hauta..kunhan perheelläni on kaikki hyvin. Varmaan moni ajattelee samoin, että itsestä viis kunhan rakkaimmat voivat hyvin.. 

Vaikka mulla on jotain suunitelmii ollu, et' mitä mä tahon elämältäni.. silti jokin vetää alaspäin ja saa mut toimimaan aina väärin.. Vaikka mä yrittäisin mitä ja hetken jo huokaisen helpotuksesta et' oon onnistunut jostain.. mut sit kohta joku sanoo jotain mun tehneen väärin ja oon lähtöpistees..

Ehkä mä oisin vahvempi jos kihlattu.. siis ex-kihlattu pyöris mieles koko ajan.. en tiedä missä päin hän on, tiedän vain että hän on vangittuna ja istuu elinkautista..niin..huumeet ja viina..virta vei mukanaan.. ehdin tuon miehen kanssa seurustella reilun puolivuotta ja n. kaksi viikkoa ehdimme olla kihloissa kun sain kuulla hänen mokastaan ja siitä että hän on vangittuna.. siit on jo reilu puoltoista vuotta kun viimeksi hänet näin.. sinä päivänä kun kuulin hänen mokastaan jne.. elämäni romahti raiteiltaan. . ehkä minä olisin voinut estää sen mitä tapahtui.. ehkä.. ehkä olisimme yhä yhdessä.. syylisyys painaa mieltäin, ikävä raastaa sisintäin, eikä mikään enään koskaan ole ennallaan, vaikka kuinka koittaisin aina uudelleen ja uudelleen olla jonkun toisen miehen nainen. Viina ja huumeet vei minulta rakkaimman ihmisen rinnaltani, vankilaan lusimaan.. pelko siitä etten ikinä saisi enään nähdä häntä tai kuulla hänestä, on aivan liian suuri..

Kiitos jos luvit tän paskan balsku stoorin, oli aivan pakko vain jonnekkin saada avautuu. 

 

 

MÄ TUUN TEILLE VIEL JOSSAIN VAIHEES KERTOMAAN MITEN MÄ TÄN ASIAN TIIMOILT VOIN NYKYÄÄN JNE. NYT PALAUTTELEN KAIKKEE MENNEISYYDESTÄNI MIELEENI JOTTA TÄNNE KIRJOITTAMINEN OLISI HELPOMPAA.  YLLÄ OLEVA TEKSTIN KOPIOIN ERÄÄLTÄ NETTISIVULTA JOSSA OLEN KIRJOITTANUT BLOGIA AIKANAAN, EN VAIN TOISTAISESTI TAHDO HENKILÖLLISYYTTÄNI TÄNNE JULKISTAA. YMMÄRTÄNETTÄ? 

 

keskiviikko, 27. kesäkuu 2012

En..

 Tulen hulluksi, sydämeni on särkymässä
En voi nukkua ollenkaan
Yritän päästä tämän läpi
En tiedä kuinka tulen selviämään tästä
Tiedän että voin syyttää ainoastaan itseäni
Ennen kuin tulet takaisin
En voi hengittää
Ennen kuin tulet takaisin
Minulla ei ole syytä
Minulla on sydämeni, sydämeni polvistuu
Tarvitsen sinua yhä vierelleni
En tiedä kuinka
Elää ilman sinua
Minä aion, en voi perua kaikkea kipua mitä olen aiheuttanut
Jos voisin antaa takaisin kaiken menettämäni rakkauden
Pyydän, anna anteeksi minulle...

keskiviikko, 27. kesäkuu 2012

Yöllä..

 Yöllä kun herään kaikki on hyvin
Sekunnin tai kaksi...
Sit muistan ettei meit enää oo
Se on parempi, paljon parempi näin
Eikä kuitenkaan oo
Kaikki sanoo että muuttuu paremmaks
Se voi olla, joo
Mut se ei sitä poista
Et mua ei oo koskaan sattunu näin paljoa
Ironisinta on
Etten pysty suhun enää katsoo
Sä muistutat kaikesta liikaa
Hetkistä, jolloin meillä oli vielä aikaa
Antaisin mitä vaan
Mitä vaan, mitä vaan, mitä vaan, mitä, mitä vaan
Se sattuu eniten
Ettei me sovita toistemme maailmaan

keskiviikko, 27. kesäkuu 2012

Älä unohda itseäsi!

 Elämä on toisille kovempi, kuin toisille. Elämä on epäreilua, kukaan ei lupaa kysy vaan asiat tapahtuvat. Et enään tiedä kauanko jaksat, tahtoisit jo luovuttaa, unohtaa sen kaiken ja lähteä jonnekkin kauas pois.
Tiedän että jaksat, olet vahva, vahvempi kuin ikinä uskotkaan. Meitä täällä kaikkia koetellaan, vahvimpia kaikkein eniten, koska vahvat tämän jaksavat. Älä siis luovuta, olet vahva. Jollet usko, mieti. Mieti sitä kaikkea minkä olet jo kokenut ja yhä olet siinä. Olet vahva!
Hymyilethän itsellesikin? Olet kaunis, arvokas ja ihmeellinen!
Tämä on teille kaikille, jotka olette kovia kokeneet ♥

keskiviikko, 27. kesäkuu 2012

Muista ystäväs!

 Tää on omistettu eräälle neiti X:lle..
Sun vissiin kannattaa sit ens kerralla miettii muutama kerta, ennenkuin edes meinaat esittää frendii. Toki susta nyt tuntuu tosi hyvältä kun olet rakastunut ja ei se väärin oo. Mut voin vain kuvitella miten sä alat nauraa tätäki viestii lukiessa, mut tuli mieleen kuinka minä halusin vanhoista kokemuksista huolimatta antaa meidän ystävyydelle mahdollisuuden ja sä vaan kusetit. No mun moka ko luotin. Mutta ei käy kieltäminen ettetkö auttanutkin niinkuin minä yritin auttaa sua. Surullisinta tässä on se, että exäs oli oikeassa sun suhtees. Sä teit just niin, niinkuin exäs kertoi. Ja arvattavissahan se olikin.. Millo sä muutut? Millo sä opit arvostaa niitä jotka ovat sun vaikeina aikoina koittanu sua parhaansa mukaan tukea? Enkä tarkoita vain itseäni. Pärjäile, toivottavasti et jää yksi. Ja kyllä, kyllä se tiedetään et sul on iha vitusti frendei, mutta onko ne kaikki oikeita frendejä? Pysähdy joskus miettii asioita enempi, äläkä luota vaa pintaa. Ja ota se omahyväinen virne kasvoiltas veke, se ei tee susta nii kaunista jos sä fuulaat. Sä saat viel ja paljon elämältäs, mutta eniten jos oot aito oma ittes, etkä esitä mitään helvetin pelleä. Mieti oikeasti. Ne ihmiset jotka susta oikeesti on välittänyt ystävänä, katoo koska se käännät takkias liia usein. Yritä jo tajuta vihdoin ja viimein, että jopa ystävyyssuhteissa se avoimmuus, rehellisyys ja molemmin puolinen luottamus on tärkeintä. Minä olen mitä olen, en voi mielyttää ketään. Toivon sulle ihan oikeasti kaikkee hyvää. Mut teet itelleskin paljon helpomman olon jos et oo aina vedättämäs muita ja ittees. Kyllä sä tiedät mitä mä tarkoitan. By the way, hyvät joulut ja parempaa uutta vuotta. ..

Kuinka jotkut ihmiset ovatkin niin pienisielusii, että ei voi olla oma ittensä vaa täytyy fuulaa siit mitä oikeesti on jotta saa sitä huomioo mahdollisimman monelt ihmiselt. Surullista ettei uskalla kohdata totuutta edes itsestään. Mut sit ollaan valmiit haukkuu toisii ja puhutaa paskaa, yrittäen pilata toisen ns maineen. Mut loppupelis tekeeki vaa ittestään pellen. Niinhän se menee, et' kateelliset puhuu sitä paskaa, ko' vituttaa olla ns huonompi. Ja aitous on aina feikkaamista parempaa!
Faktat on faktoi, mut paskapuhe on paskapuhetta aina! Jos joku sua haukkuu typeräks, rumaks yms. no sitä on vaikea paskanjauhannaksi kääntää, mut valheet on paskanjauhantaa ja kaksnaamasuus säälittävää.
Älkää esittäkö mtn, vaa olkaa aito oma itsenne, sillä ihan oikeesti saa paljon enemmän kun feikkaamal.